sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

KIRPPIS

Kirpparia blogin facebook sivulla! Tuotteita tulossa lisää, kun kerkeän laittamaan! Teemu kun on nyt vielä yhden yön ekoilla lomillaan ❤️

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Niin kohutut teiniäidit

Meistä Teiniäidit-sarjalaisista löytyy yhtä jos toistakin keskustelua täältä sosiaalisesta mediasta. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, on asia erikseen.

Ajattelin nyt toteuteella tätä vähän väliä kyseltyä postausta meistä äideistä, jokainen kirjoittamani asia on omia mielipiteitäni ja ajatuksiani, ja mielipiteitähän on aivan yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Älkää siis ottako tästä minkäänlaista materiaalia totaaliseen sekoamiseen.

SARITA:

Niin kuin varmaan moni tietää, on ajatukseni Saritasta hyppinyt suuntaan, jos toiseenkin.
Kieltämättä tiedän kuinka paljon voikaan yksi sarja, leikkaukset ja asiat muuntaa todellisuutta. Itselläni meni tuo toisen kauden touhu vähän turhan paljon tunteisiin, sillä näin Sarita-Nicklas meiningissä omaa lapsuuttani peilattuna eri henkilöinä vain. Sanoin yhtä jos toistakin karkeaa ja karua mielipidettäni, koska tunsin Saritan ekan kauden kuvausten aikana, ja hän oli erittäin ihana. Nykyäänhän emme ole puhuneet, mutta jos Sarita eksyy tätä lukemaan, niin haluan hänen tietävän, että kyllä se elämä siitä vielä paranee vaikka aikaa se viekin.

Ekan kauden aikana, tutustuin näihin mammoihin hyvinkin, tapahtui yhtä jos toistakin, mutta jokainen oli jossain määrin kadehdittava. Nyt kun Sarita on vuorossa, niin puhukaamme hänestä.

Huomasin heti kuinka paljon Sarita rakastaa poikaansa. Vaikka asiat muuttuivatkin nopeasti hänen elämässään, olen koko ajan tiennyt ettei se rakkaus ole kadonnut. Rehellisesti sanottuna koin jossain kohtaa koko tunteiden skaalan sivusta seuratessani (sen mitä somessa vastaan tulikaan), en siis kuitenkaan stalkkaamalla stalkannut. Koin sääliä, vihaa, häpeää, välillä itketti, välillä hämmensi. Olisin varmasti tukenut ja ollut apuna, jos oikeasti olisin vain kyennyt. Pyydän anteeksi nyt näin julkisesti ettei minusta ollut siihen.

Vaikka oma elämäntilanteeni on suhteellisen hyvä ollut kuvaustenkin jälkeen, on mulla ollut paljon tunteellisella puolella käsiteltävää, varsinkin oman lapsuuteni ja isäni itsemurhan takia, joten jotenkin vain idioottimaisesti peilasin elämäni Saritaan. Tekosyynä sitä en voi käyttää, enkä haluakkaan, mutta katsoin niin säälivästi Nicklasta ja mietin ja toivoin koko sydämestäni, että Sarita vielä tajuaisi mitä ihanaa hänen elämässään on. En kuitenkaan kenellekkään halua moista tunteellista breakdownia minkä kanssa olen itse koko elämäni paininut. Jotenkin pelkäsin vain niin paljon heidän puolestaan, etten tiennyt mitä tehdä, miten auttaa, mitä sanoa.

Nyt kun taas on paljon kyselty mielipidettäni Saritasta, halusin käydä kurkkaamassa mitä hänelle kuuluu. Titenkään ei blogiinkaan kaikkea kirjoiteta, mutta joka tapauksessa.
Olen niin onnellinen, että olen nytkin ihan itku silmässä, kiitos Sarita, kiitos että olet palannut sinuksi. Sellaiseksi ihanaksi ihmiseksi mikä olit kun sinut tunsin.
Tulin oikeasti niin tavattoman onnelliseksi, kun huomasin blogistasi sen saman tunteen, minkä sain sinusta heti ensi kättelyssäkin.

En meinaa osata kirjoittaa ajatuksiani tähän boksiin, mutta halusin vain, että jos hän tämän lukee hän tietää mun olevan todella ylpeä hänestä.
En tietenkään osaa ajatella mitään positiivista niistä '' ei niin hyvistä päätöksistä'', mutta olen enemmän kuin ylpeä, että hän on huomannut itse ITSENSÄ TAKIA mikä meni vikaan, koska siitä ei voi kun nousta ylöspäin. Virheet on on tehty tehtäväksi, mutta pääasiahan on että niistä opitaan. Sarita on oppinut, eikä kukaan voi häneltä vaatia muuta.

Toivon Saritalle vain pelkkää hyvää, tsemppiä ja paljon jaksamisia elämän haasteisiin. Pidä pää ylhäällä, kaikki kääntyy vielä hyväksi! Anteeksi vielä, että olin kamala hormonihirviö :( omatunto kolkuttaa!

Sanna:

Sannan kanssa en ole ollut aikoihin tekemisissä, mutta muistan kuin eilisen meidän ensi tapaamisen. Katsoin Sannaa ja ajattelin mielessäni vain '' Wow, tuollainen haluan itsekkin olla''. Sannasta huokui aina niin paljon rakkaus ja lämpö, että suorastaan kadehdin häntä äitinä, vieläkin. Heh.

Puhuimme ekan kauden aikoihin paljonkin puhelimessa ja facebookissa ja jaoimme keskenään asioita, kieltämättä on ollut hieman ikävä hänen positiivista ja rentoa luonnettaan.
Hän on aina pitänyt Emranista niin hyvää huolta, että hän on päätynyt mun yhdeksi suurimmista inspiraation lähteiksi. Aivan mahtava ihminen.
Sen verran mitä hänen elämästään tiedän, niin olen aivan super onnellinen hänen puolestaan. Toivon, että kaikki menee jatkossakin hyvin ja ettei hänen tarvitse enempää kohdata epäonnistumisia.

En oikein osaa sanoa Sannasta muuta kuin sen, että hän on aivan mahtava äiti, mahtava ystävä ja parhaimmistoa ihmisistä ketä olen koskaan tuntenut. Kiitos siitä kaikesta mitä olet mulle opettanut!
Toivon Sannallekkin kaikkea hyvää, pidä pää korkealla ja nauti elämästäsi ♥

Tanja:

Mun ja Tanjan ystävyyden alku oli vähän mitä oli, naurattaa edelleen ne kauheat showt mitkä pistettiin päälle. Loppujen lopuksi voi olla vain iloinen niistä kauheista sekoamisista, koska ompahan jotakin mitä muistella.

Ollaan Tanjan kanssa silloin tällöin soiteltu, ja käsittääkseni hyvin menee meillä molemmilla. Pitäisi varmaan kesällä nähdäkkin jos hyvin käy ja aika riittää.

Tanja on luonteeltaan ehkä hieman mua äkkipikaisempi, mutta temperamenttia löytyy meiltä molemmilta, mukavaa etten ole yksin asian kanssa.

Meillä on vähän sellainen ''ongelmien kautta voittoon ystävyys'', aluksi pelkkää kakkaa ja loppujen lopuksi ei mitään ongelmaa. Vaikka puhuttaisiin harvoin, niin koskaan ei tule kiusallista hetkeä ja voidaan puhua aikalaila mistä vain, luotto puolin ja toisin on täydet 100%.

Mitäs tässä nyt, mahtava äiti niinkuin varmasti tiesittekin, hyvin hänellä menee ja varmasti menee jatkossakin :) Kaikin puolin ihana ihminen, ja olen onnellinen, että ollaan oltu tekemisissä ♥


Toisen kauden uusista äideistä (Demi ja Roosa) en halua mielipidettäni antaa, sillä en ole koskaan heitä kunnolla tuntenut, vaikka puhuttu ollaankin keskenämme.

Toivottavasti kaikki nyt ymmärsivät tämän olevan vain MINUN milipiteeni ja tarkoitus ei todellakaan ollut loukata ketään näistä äideistä, vaan pikemminkin kertoa heille olevani jokaisesta heistä aivan tajuttoman ylpeä.

Jatkan itse nyt lapsi vapaani viettoa, joten palaillaan!

♥:lla Teija

psps. Teille kyselijöille tiedoksi - kyllä olemme Teemun kanssa yhdessä vieläkin. En vaan edelleenkään kirjoita hänestä somessa sen enempää kuin koskaan aijemminkaan :) Kopsasin nyt saman tekstin tänne blogiin myös, jottei tarvitse uudelleen kirjoittaa samaa!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

"Otetaan malja sille!"

Tokaisi kouluttajamme tänään leveä hymy huulillaan. Kuului kutsu "Teija Koskinen", kävelin joukon eteen, kättelin ja sain ison ja kauniin punaisen ruusun käteeni. Leveä hymy nousi myös omalle naamalleni saadessani tutkintolaput käteen.


Nytkö saan sanoa olevani ylpeä itsestäni? I MADE IT!

"Sun ei tarvitse tulla enää syksyllä, tämä oli tässä,onneksi olkoon!"

Mutta palaan koulunpenkille syksyllä, ihan vain siitä syystä että jos siellä muutaman päivän käyn niin saan kouraani useamman kortin - ilmaiseksi. Ja näin ollen on paremmat lähtökohdat.

Nyt ei muuta kuin nauttimaan kesälomasta kera rakkaiden ihmisten, Aurora tosin lähtee huomenna Teemun äidille hänen omasta tahdostaan. Ja viipyy siellä _viikon_, kyllä. Taidan seota päästäni, mutta ainakin on aikaa sisustaa asuntoa ja tehdä rästiin jääneitä tehtäviä. Kai sitä lasin skumppaakin saa ottaa tämän todistuksen kunniaksi jossa pilkoittaa pelkkiä K3:a! Jee :)


Näihin tunnelmiin ja tunteisiin, mahtavaa maanantaita!

-Teija

tiistai 27. toukokuuta 2014

Toukokuun helteestä

Aurora nauttii ja minä myös. Tänään oli ekaa kertaa hetkeen hieman viileämpi ilma, ei vaan meidän kaksiossamme. Tuntuu ettei täällä kulje ilma, vaikka eipä se tuntunut taaperon menoa estävän missään määrin. Kylpyhetket ja ulkoleikit kun ovat Auroran mieleen. Menoa on vauhdittanut Auroran lähes saman ikäinen serkku, jonka kanssa he tykkäävät mennä ja temmeltää milloin mitäkin. 

No, joka tapauksessa. Äitini kanssa ollaan nähty lähiaikoina todella paljon, joka on vaan positiivinen asia. Varsinkin kun Aurora on vihdoin saanut kunnon siteen mun äitini kanssa niin tykkää siellä käydä kyläilemässä, välillä vähän liikaakin!











Palaillaan!